tiistai 28. elokuuta 2018

Kesän rippeet

Elokuu vetelee viimeisiään, ja kohta on virallisesti syksy. Syksyn tuntua alkaa olemaan jo puutarhassa sekä puutarhaharrastajan mielessä. Kovin into harrastukseen on jo tältä kesältä kulutettu, nyt on lähinnä (puolihuolimatonta) ylläpitoa ja pian terassin syyskukkien ja kukkasipuleiden istuttamista. 


Viime viikonloppuna ajelin kuitenkin Mustilan taimipäiville yhdessä puutarhaharrastajakaverin kanssa. Mustilan taimipäivä on kyllä yksi puutarhaharrastukseen liittyvistä kohokohdista vuosittain - se on suorastaan hurmiollinen tilaisuus harrastajalle. Parhaita löytöjä omaan puutarhaan olivat sinikämmenet sekä vaaleanpunaisena että valkoisena, samoin himalajanjalkalehteä olen miettinyt jo pidempään ja nyt sain senkin. Lähinnä perennojen perässä siellä kuljin, mutta onnistuin yhden Ritausma-ruusunkin löytämään - sitä olen nyt pari vuotta metsästänyt huonolla onnella, joten löytö lämmitti mieltä. 


Sunnuntaina istutin uudet löydöt paikoilleen ja samalla katselin, että perennapenkit näyttävät jo aika ränsistyneille, mutta kaivoin silti kameran esille. Nappasin muutamia kuvia meidän etuterassilta, kun ajattelin, että en ole tainnut koskaan ottaa kuvia niistä näkymistä, jotka ovat vastassa, kun ovi avataan. 


Puutarhanhoitaja olisi saanut olla hieman ahkerampi tänä kesänä monessakin asiassa, mutta ajattelin ummistaa silmät rikkaruohoille ja jättää hommia ensi vuoteen. Nytkin tuntuu, että käyn vähän ylikierroksilla työ-vapaa-aika-akselilla. Onneksi ei oo montaa viikkoa siihen tämän vuoden toiseen lomaviikkoon :D Ja se loma menee ihan muissa maisemissa, kirja kourassa aurinkotuolilla. 


Mukavia elokuun viimeisiä päiviä ja kesän rippeitä!

maanantai 20. elokuuta 2018

Elämän virstanpylväitä

Tänään tulee 10 vuotta kuluneeksi, kun pieni tyttö teki minusta äidin. Olin tuolloin 24-vuotias, aika raakile ihmisenä itsekin. Tai ainakin sinisilmäisempi :D Meidän yhteiselon alku oli melko dramaattinen, tyttö nimittäin syntyi hätäsektiolla sykkeiden hävittyä kokonaan 1.5vrk supistelujen päätteeksi. Napanuora oli kiertyneenä kaksi kertaa kaulan ympärille ja kerran jonkin raajan ympärille, ja tyttöä hätäsektiossa vastaanottanut lastenlääkäri sanoi, ettei meillä olisi elävää vauvaa, jos ei olisi päädytty hätäsektioon (vauva ulkona minuuteissa sykkeiden häviämisen jälkeen). Tyttö viettikin ensimmäiset 5vrk vauvojen tehoseurannassa, sillä synnytys oli aiheuttanut hapenpuutetta ja vakavan hypoglykemian, jonka takia tyttö oli tipassa ja ruokittiin nenä-maha-letkun kautta, kun ei jaksanut itse syödä. 


Tämä temperamenttinen neiti alkoi kyllä nopeasti koulimaan meitä vanhemmuuteen, sillä rankan alun päälle tuli vielä koliikkivatsavaivat ja huonosti nukutut yöt. Onneksi en ollut osannut ajatella etukäteen, mitä vanhemmuus toisi mukanaan, ja nuorena tuntui vielä jaksavankin kohtuullisesti, vaikka en esikoisen vauvavuotena nukkunut ainuttakaan täyttä yötä. 


Ikäni puolesta olin myös omassa kaveripiirissäni ensimmäisiä, kenestä tuli äiti. Vaikka toki olin tuossa vaiheessa jo valmistunut DI:ksi yliopistosta ja ollut sen jälkeen 1.5v oman alan (määräaikaisessa) työssä, oli lapsenhankinta nuorena ilman vakituista työtä hyppy tuntemattomaan. Miehellä oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa vakityö, olimme naimisissa ja yhteisiä vuosia lähes viisi takana, niin aika tuntui oikealta - ja olin aina toivonut, että tulisin suht nuorena äidiksi, kuten oma äitinikin. Äitini onkin ollut tärkein tukeni äitiyden polulla, vaikka toki vertaistukea on myös matkan varrella tullut ystävistä sekä  kerhoilujen, päiväkodin ja koulun myötä muista vanhemmista, joiden kanssa on jaettu taistelut samojen arkisten asioiden kanssa. 


Reilu pari vuotta esikoisen syntymän jälkeen meille syntyi toinen tyttö. Olen todella onnellinen siitä, että nämä kaksi tyttöä ovat tulleet elämääni ja täyttäneet sylini. Olen myös iloinen siitä, että sain olla pitkään tyttöjen kanssa kotona ja rakennuttaa meille kotia, ja työkuviotkin ovat löytäneet oman uomansa kaikkien kotiäitivuosien jälkeen. Olen saanut vuosien varrella kasvaa ja kehittyä elämässä monella taholla, ja joka päivä opin uutta ja elämä tuntuu juuri nyt hyvältä ja täydeltä. Toivon tuleville vuosille meille vanhemmilla viisautta ja vahvuutta luotsata tätä parivaljakkoa läpi erilaisten vaiheiden kohti aikuisuutta. Mutta nyt juhlitaan tätä ihanaa nuorta naisenalkua, reilun kuukauden päästä sitten seuraavat kemut pikkusiskon 8v synttäreiden puitteissa. 

perjantai 3. elokuuta 2018

Varjonurkkauksen kuulumisia

Tälle kesälle en työpaikanvaihdoksen takia isoja puutarhaprojekteja ottanut, ja hyvä niin kaiken tämän kuivuuden ja kuumuuden keskellä. Yksi näistä pienistä projekteista oli kuitenkin liikkuvan varjon nurkkaus, eli tontin lounaiskulma, joka on ollut vähemmällä huomiolla. 


Ylläoleva kuva on jokusen viikon takaa, aika pian istutuksen jälkeen, allaolevat kuvat tältä päivältä. Istutin tuolle alueelle lähinnä erilaisia lehtiperennoja (lajikkeet suluissa): rotkolemmikkejä (tavallinen, Silver Heart, Jack Frost, Variegata, Mr. Morse), imiköitä (Majesty, Bertram Anderson, Mrs. Moon, Blue Ensign, Moonshine, Raspberry Splash, miekkaimikkä, punaimikkä), kuunliljoja (Aureomarginata, Gold Standard, June, Coloured Hulk,  Stiletto, Pilgrim, Aristrocrat), valeangervo (Bronze Peacock), kilpiangervo, liuskavaleangervo (Braunlaub), jaloängelmä (Album), syyskimikki (Brunette), köynnösukonhattu viininpunainen, lehtorikko, kolmilehtiä, skopolia, katvio, kerrottuja valkovuokkoja, heidinkukka, kehtolehti, heiniä (kultatesma, japaninsara ja hakoheinä), tarhavarjohiippoja (tavallinen ja Roseum). Sekalaista seurakuntaa siis, ja mielenkiinnolla odotan, miten talvehtivat kohopenkissä.  


Tänä kesänä perennojen kukinnat menivät helteiden takia nopeaan ohitse ja osa perennoista on jo aika ränsistenyitä, enkä ole jaksanut leikata niitä alas siinä tahdissa kun ovat ränsistyneet. Sen takia on kiva katsella tällaista lähinnä eri lehtimuodoista koostuvaa penkkiä, jossa kukinnat eivät koskaan tule olemaan "se juttu". Alla oleva herkkä valkoinen harsopilvi kuuluu jaloängelmälle. Ihanan raikas ilmestys.


Lähiaikoina pitäisi käydä ostamassa syyslannoitteet ja ripotella niitä pitkin pihaa - olettaen, että ne sateet alkavat tulemaan meidänkin nurkille. Toistaiseksi vasta jyrähdellyt ja eilen vähän ripsautti ja ukkonen pätki sähköjä, mutta se sade ei kastellut kunnolla edes pintamaata. En ole puutarhaa kuitenkaan kastellut näitä uusia istutuksia lukuunottamatta enää heinäkuun alun jälkeen, sen verran vettä välissä tullut, että ihan kamalan nuupallaan eivät kasvit ole helteistä huolimatta olleet. Nurmikko on kylläkin osittain palanut, se kun tässä välissä jo hetken aikaa näytti vihreälle. 


Ps. Lämmin suositus yllä olevalle Alba Luxurians -kärhölle, se on nyt päivittäin ihastuttanut minua yhdessä kultahumalan kanssa hyötytarhan nurkalla olevassa köynnöskaaressa.