torstai 16. helmikuuta 2017

Mistä puutarhaharrastukseni alkoi?

Olen täällä blogissa ollut melko pidättyväinen kertomaan itsestäni, mutta ehkä hiljalleen on aika raottaa verhoa teille lukijoillekin, että minkälainen tyyppi täällä taustalla kirjoittelee. Olen siis 33v kahden tytön (6 ja 8v) äiti ja tekniikan alalla korkeastikoulutettu eli insinöörinainen, en siis ehkä se perinteisin puutarhaharrastaja. Tai onko meille puutarhaharrastajille edes mitään stereotypiaa? 

Tuimakatseinen taapero vuonna -85, kauan on aikaa siis ;)
Olen kuitenkin itse pienestä pitäen oppinut touhuamaan puutarhassa, sillä olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, ihan perinteisessä maalaistalossa. Kotitalossani on iso puutarha, jota äitini on vuosien saatossa myllännyt, ja isäni sanoja lainatakseni: kukat pitäisi olla siirtolavojen päällä, jotta juoksuttaminen paikasta toiseen ois helpompaa ;) Lisäksi meillä oli iso kasvimaa, jonka hoidossa me mukulat oltiin suuressa roolissa "ilmaisena kitkijätyövoimana". Tämä kasvimaa on vaikuttanut siihen, miksi en halua isoa kasvimaata, lavatarhurina toimiminen on mukavaa puuhastelua verrattuna ison kasvimaan kitkentä-, haraamis- ja harventamispuuhiin. Ja mainittakoot tässä myös, että oon tehnyt pitkän ja kunnioitettavan työuran paikallisella mansikkamaalla ikävuosina 12-18v :D Mansikkamaalla sitkeys punnitaan, sillä kesätyörahat on oman työn takana, ja jokainen siellä kesiään viettänyt tietää, että ei oo ehkä helpointa hommaa olla paarmojen syöttinä. Aijai niitä penikkatauteja säärissä ekojen päivien jälkeen, ennen kuin jalat tottui kykkimiseen. Tässä syy, miksi meillä mansikoita on vain napostelua varten. 


No, sitten tuli opiskelut. Muutin omilleni ja aloitin opinnot yliopistolla heti lukion jälkeen syksyllä 2002 ja siinä opintojen ohella tapasin myös miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja ostettiin eka oma asunto, paritalon puolikas, kesällä 2006. Ostettiin kämppä rakennusvaiheessa, joten tämän pihan kanssa päästiin aloittamaan hiekkakenttämoodista keväällä 2007. Tällöin tyylini oli selvästi modernimpi/simppelimpi kuin nykyään, niin sisustuksessa kuin pihalla. 


Tämän pihan teossa isona apuna oli äitini, jonka kanssa yhden viikonlopun aikana tehtiin kaikki istutukset. Enoni auttoi kiveyksen teossa, joten tee-se-itse-miehet olivat talkoohengellä vauhdissa. Tähän taloon ja pihaan liittyy meidän perheessä paljon hyviä muistoja, sillä tässä talossa on otettu ensiaskeleet perheenä. 


Tässä asunnossa, kuten opiskelijakämpässäni, parasta oli lasitettu parveke, jossa sai kasvattaa tomaatteja, chilejä, paprikoita ja yrttejä. Olin innokas parvekepuutarhuri jo heti opiskeluajoista lähtien, mutta nykyiseen taloon ei parveketta tehty, kun ei koettu sitä tarpeelliseksi, vaan aloin haaveilemaan kasvihuoneesta, jossa tätä harrastusta voisi toteuttaa vähän isommassa mittakaavassa.


Vuoden 2011 lopulla alettiin miettimään isompia neliöitä, kun kahden lapsen jälkeen 100m2 alkoi tuntumaan pieneltä. Maaliskuussa 2012 tehtiin tontti- ja talokaupat, loppu on historiaa, joka löytyy täältä blogista aika hyvin arkistoituna.


Puutarhaharrastus on kulkenut minun mukana jo pitkään, ja koen terapeuttiseksi upottaa sormet multaan. Puutarhahommissa tulee unohdettua surut ja murheet, kun voi keskittyä näkemään kasvun ihmettä ja omien käsiensä jälkeä. 


Mistä sinun innostuksesi puutarhaharrastukseen kumpuaa? Oletko puuhastellut aina pihalla vai onko kipinä syttynyt myöhemmällä iällä? 

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus puutarhaharrastuksesi kulusta alkuajoista tähän päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Ajattelin, että olisi aika vähän kertoa, kuka täällä kirjoittelee ja millainen tausta minulla on tähän harrastukseen.

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista