perjantai 29. tammikuuta 2016

Metsäpuutarhan suunnittelua ja vinkkejä kasvivalintoihin

Viime vuoden lopulla aloin etsimään tietoa metsäpuutarhan perustamisesta. Meillä on tontin alalaidalla vielä pläntti, jolle ei ole tehty mitään, ja tarkoitus olisi yhdistää hoidettu puutarha luontevasti metsään. Metsäpuutarha kiinnostaa myös helppohoitoisuudellaan, sillä vaateliaampia perennoja ja pensaita on jo melkoisesti puutarhan paraatipaikoilla. 

Olen lukenut metsäpuutarhasta lehdistä ja blogeista, mutta paras ja inspiroivin tietopaketti oli ehdottomasti Ella Rädyn ja Hanna Marttisen Suomalainen metsäpuutarha -kirja. Tässä kirjassa on esiteltynä erilaisia kauniita metsäpuutarhia ympäri Suomea, lisäksi löytyy erilaisia perenna-, pensas- ja puuvaihtoehtoja eri kasvupaikkatyypeille. 

Meidän tontilla kasvoi alunperin sekametsää, kuten allaolevista kuvista näkee. Kuvat on otettu toukokuussa 2012, joten vajaassa neljässä vuodessa maisema on muuttunut melkoisesti. Tontilla oli myös kauniita keloja, joita ei harmi kyllä voinut säilyttää (lahovikaisia). Nämä kelot hyödynnettiin pihatyövaiheessa luiskan "tukimuurina", eli kelopuiden avulla estettiin multien valuminen luiskasta metsään.


Tontin maaperä oli maaperätutkimuksen mukaan humuspitoista silttiä (hiesua). Tätä pintamaata jouduttiin kuorimaan talon kohdalta yli 80cm pois ennen kuin kova pinta tuli vastaan (ja tämän takia talon alla täyttöä n. 1.6m yhteensä). Nämä pintamaat kerättiin tontin laidoille maatyövaiheessa kasoille, joiden avulla sitten lopulta tasoitettiin tontti ja varmistettiin, että kaadot ovat kunnossa. Sora-aineksiahan tontille tuotiin n. 2000 tonnia, koska tonttia nostettiin kauttaaltaan reilu metri.





Hiesu itsessään on routiva materiaali, eikä se kelpaa puutarhan perustamiseen ilman kunnon maanparannusta (pitäisi jyrsiä sekaan hiekkaa, turvetta ja kalkkia). Tämän takia meille otettiin puutarhamulta erikseen, sitä tilattiin yhteensä n. 200 tonnia.




Kun rakentamispäätös tehtiin, niin päätin samalla  myös, että tuon osan vanhan pihan perennoista valeistutukseen tontin laidalle. Äitini kanssa jaettiin vanhan pihan perennat ja kärrättiin katekankaan päälle ensin 40 säkkiä multaa ja sen päälle kaksi pakukuormallista perennoja :D Uudet naapurit saattoivat hieman katsoa, että onpa hullujen hommaa - mutta eivät enää taida ihmetellä; lienevät nähneen jo hullumpaakin ;) 


Mutta takaisin aiheeseen, eli siihen metsäpuutarhaan. Meillä pohja on siis hiesupitoinen, joten kyse on tuoreesta kangasmetsästä/lehtomaisesta metsästä. Tontin yhdessä nurkassa kasvaa edelleen ties kuinka vanha viljelykarkulainen eli terttuselja sekä tuomi (ja pihlajia), joten pohja on melko tuore ja multava.  Terttuselja on melko aliarvostettu koristepensas (juontaa juurensa sen käyttöön ulkohuussien vieruskasvina ennen vanhaan), mutta itse olen sen kukinnosta keväisin tykännyt, joten ollaan annettu sen jäädä sijoilleen.

Suomalainen metsäpuutarha -kirjassa on listattu seuraavia perennalajeja, jotka sopivat lehtomaisiin metsiin: hopeatäpläpeippi, idänkurjenpolvi, imikät, keijunkukat, jouluruusut, kevätesikot, kevätkaihonkukat, kilpirikot, ukonhatut, nauhukset, lehtoängelmät, perhoangervot, kuunliljat, taponlehdet, tuoksumatara, varjohiipat, varjoliljat ja varjoyrtit. Pensaista ja puista atsaleat, höyhenpensas, orapihlajat, hortensiat, nukka-alppiruusut, marjaomenapuu, magnolia, syreenit, schalininkirsikka, lehmus, tammi, vaahtera ja jalavat. Köynnöksistä köynnöshortensia, siperiankärhö, laikkuköynnös ja tuoksuköynnöskuusama. 

Tuoreisiin kangasmetsiin sopivat puolestaan seuraavat perennat: isotähtiputket, isotyöhtöangervot, erilaiset saniaiset, kielo, kesäpikkusydän, kevätvuohenjuuri, konnantatar, akileijat, maahumala, niittyhumala, peittokurjenpolvet, pikkutalviot, posliinirikot, sormustinkukat, rönsytiarellat, suikeroalpit, vuorenkilvet ja vuorikaunokit. Tuoreen kankaan puita ja pensaita ovat: idänvirpiangervot, katajat, koristearoniat, lamoherukat, lumikärhöt, lännenheisiangervot, marjatuomipihlaja, hortensiat, pilvikirsikka, rusokuusamat, seppelvarvut, siperiankärhöt, tuiviot ja tyrni. 

Kirjassa on annettu perennavaihtoehtoja myös kuivahkolle ja kuivalle kankaalle sekä kosteikolle. Kuivahkon kankaan kasveista voisin mainita ahomansikat, arovuokot, isoniittyhumalat, ketoneilikat, mirrinmintut, nukkapähkämöt, pikkutalviot, pisamakellot, rönsyansikkaat, rönsyleimut, sulkaneilikat, tarhakylmänkukat ja tuoksu- ja verikurjenpolvet. Kuivan kankaan ja kallion kasveja puolestaan ovat hopeahärkit, kangasajuruohot, keltamaksaruohot, ketoneilikat, kissankäpälät, mehitähdet, mäkimeirami, pikkutervakko, tarhakylmänkukka, tähkätädykkeet ja verikurjenpolvet.

Myös maanparannuksesta ja istutusten rajauksista on kerrottu sananen. Helpointa on tehdä kohopenkki uudella mullalla ja laittaa alle kerros pahvia/paperia tai katekangasta. Puille ja pensaille kannattaa kaivaa syvempi istutuskuoppa tai tehdä laakeampi kohopenkki. Rajaukseen voi käyttää esimerkiksi puupöllejä, kiviä tai turveharkkoja. Alla vielä Pinterestistä bongattuja metsäpuutarha-aiheisia kuvia.


Mainittakoon myös, että kirjassa oli esitelty muutama valmiiksi suunniteltu kasviryhmä. Rakastuin pastelliseen kasviryhmään, jossa oli yhdistetty vaaleanpunainen atsalea pikkukurjenmiekkoihin, jouluruusuihin ja rönsytiarelloihin. Vaaleanpunainen jouluruusu olisi aivan ihana löytö omaan puutarhaan, ja esim. kaukasianpioni sopisi myös osaksi tätä kasviryhmää.

Toivottavasti tästä yhteenvedosta on iloa teille lukijoille, jos ette kirjaa itse ole lukeneet. Hyvää viikonloppua!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Talvisia kuvia

Muutama kuva talvisesta pihapiiristä. Olen yleensä jättänyt perennapenkit syksyisin siivoamatta, sillä itseäni eivät nämä talventörröttäjät haittaa. Toki pitää muistaa, että osa näistä siemenistä itää sitten kesällä, ja pahimpien yllätysten välttämiseksi olen katkonut esim. jättipoimulehdistä, akileijoista, isotyöhtöangervoista ja nauhuksista kukinnot ennen niiden kypsymistä. Keväisin olen silpunnut lehdet ja varret kukkapenkin ravinteiksi tai laittanut puutarhakompostiin maatumaan.


Pihapiirissä on vipeltänyt myös jäniksiä, ja täällä maalla esim. hedelmä- ja koristepuiden suojaaminen on välttämätöntä. Ollaan laitettu puille sekä verkot että runkosuojat, sillä pari myyränkoloakin näin syksyllä tontin laidalla. Ekassa omassa pihassa tehtiin virhe, kun jätettiin kirsikkapuu suojaamatta ensimmäisenä talvenaan, vaikka netissä ja kirjoissa sanottiin, ettei kirsikkapuu maistuisi pupuille - kuinkas kävikään: keväällä vastassa oli pelkkä järsitty piiska.. Päästiin siis uudestaan kirsikkapuukaupoille :D Myös pensasmustikat ovat jänisten suurta herkkua, tämäkin oppi tuli aikoinaan kantapään kautta, mutta onneksi pensasmustikat jaksavat versoa uutta kasvustoa hyvin. Ainiin, ja atsaleoiden kukkanuput ovat kans pupujen spesiaaliherkkua, sen opin viime kevääänä ja tänä syksynä suojasin ne hupuilla. Tosin, paremman puutteessa maistuvat myös norjanangervot ja punavihmakin.. Niitä en ole suojannut tänä talvena(kaan).


Pian pitäisi kaivaa myös havujen ja alppiruusujen päälle suojahuput kevätahavaa vastaan. Olen yleensä tammi-helmikuun taitteessa ne laittanut paikoilleen.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Lukemista pakkaspäiville

Pari viikkoa sitten kävin lainaamassa pinon puutarhakirjoja kirjastosta ja samalla koukattiin divarin kautta, josta löytyi myös lisää luettavaa pakkaspäiviin. 

Lainasin Pentti Aulangon kirjoja; Havupuut ja -pensaat puutarhassa, Kukkapuut, Köynnöskasvit ja Puutarhan koristepensaat. Lisäksi lainasin Ella Rädyn ja Hanna Marttisen tekemän Suomalainen metsäpuutarha -kirjan. 


Pentti Alanko mainitsee kirjoissaan usein 80-luvun kovat pakkastalvet (-87), jolloin talvituhoja oli tullut laajalti pitkin maata, kun pakkaslukemat ylittivät Helsingissäkin -35C. Lisäksi Alanko muistelee monessa kirjassaan Bengt Schalinia ja tämän vaikutusta suomalaiseen puutarhakulttuuriin. Osa opuksista on jo jäänyt vähän ajastaan, vaikka ovatkin 2000-luvulla kirjoitettuja (lajikelistauksien osalta, esim. alppiruusuissa ja atsaleoissa, hortensioissa ja erilaisissa köynnöskasveissa markkinoille on tullut viime vuosina huomattavat määrät uusia lajikkeita). Hyviä perusteoksia kuitenkin, ja varsinkin koristepensaissa oli esiteltynä monta sellaista kaunokaista, mistä en itse ole edes kuullut, kuten kalmia, helmi- ja höyhenpensaat. Varsinkin kalmiat olisivat upeita esim. metsäpuutarhaan, mutta mistäköhän niitä saisi bongattua myynnissä? 
Kalmian kuva lainattu: nutrawiki.org
Mitä muita ajatuksia Alangon kirjat herättivät? Ainakin erilaisia havuja olisi hyvä käyttää puutarhoissa enemmän. Meillä on ikivihreitä jonkin verran, mutta näin talvella pihaa katsellessa tulee mieleen, että voisi olla enemmänkin.. Ja tuonne naapurinrajalle aion tehdä sekaistutuksen, jossa havut saavat olla luomassa tuulensuojaa ja näyttävyyttä talvellakin. Köynnöskasveja voisi myös hyödyntää monipuolisemmin ja käyttää myös maanpeitteenä rohkeammin. Köynnökset ovat kauniita ja tuovat helposti lisää kerroksellisuutta pihaan. Kukkivista puista opin myös kirjoista paljon lisää, ja näitäkin olen omalle pihalle haalinut, mutta olen mielessäni miettinyt uusia paikkoja, mihin niitä voisi istuttaa - liikaa valikoimaa :D Ihanuuslistalla ainakin kirsikkaluumu Punainen paroni, magnolia Vanha Rouva ja rusokirsikka, oih ja voih <3 Sirotuomipihlaja olisi myös kaunis puu, mutta tätä voin onneksi ihailla siskoni pihalla, jos en omalle pihalle saa mahtumaan ;) Yhden päärynäpuun aion hyötytarhaan hankkia lisää lasten iloksi.  

Eräs huomio Alangon kirjoista on myös hänen vahvasti esiinnostamat omat mielipiteet. Itse luen työn takia paljon tieteellisiä tekstejä, joissa omat mielipiteet eivät saa olla vahvasti esillä, vaan aina tukeudutaan faktoihin, joilla asiat todistetaan (ja kirjoitetaan passiivissa). Sen takia tällaiset puutarhakirjat, joissa näkyy myös kirjoittajan oma näkökulma, ovat mukavaa vaihtelua. Mieleenpainuvin kohta oli Koristepensaat -kirjassa, jossa Alanko kehoittaa välttämään valitsemasta pihalleen ruusuangervo 'Froebelii'ta (jota löytyy jokunen meiltäkin, heh), koska tarjolla on väritykseltään kauniimpiakin (vaaleanpunaisia) angervoja. Olisinpa lukenut tämän jo muutama vuosi sitten ;) Mutta äh, silloin piti keskittyä pihan yleissuunnitteluun ja rakentamiseen ja ahmin kirjoja tuosta aihepiiristä. Lisäksi Alangolla on selvä mielikuva siitä, minkälainen on tyypillinen suomalainen puutarha; yksi pensas tai puu siellä, toinen täällä, keskelle nurmikkoa istuttena (miten ei siis kannattaisi tehdä). Hän kehoittaa suosimaan enemmän laajoja istutusryhmiä, joissa kasvit ovat kerroksittain ja luovat toisilleen suojaa. Tätä olen yrittänyt toteuttaa omassa pihassa alusta asti. 

Suomalainen metsäpuutarha on vielä minulla kesken, mutta ensivaikutelma on todella hyvä. Paljon infoa, kauniita kuvia ja ideoita toteuttamiseen erilaisille maaperille. Jospa siitä saisi jotain ideaa omankin pläntin tekemiseen :) 

Tammikuun alussa on myös ollut paljon erilaisia lehtitarjouksia puutarhalehdistä ja itsekin olen niihin tarttunut: Kotipuutarha ja Viherpiha ainakin ovat tarjonneet todella edullisia lukupaketteja. Talviaikaan on kiva suunnata katsetta jo kevääseen ja tulevaan kasvukauteen ja keräillä ideoita. Lehdet, kirjat ja blogit sekä Pinterest toimivat omalla kohdallani suurimpana inspiraation ja tiedonlähteenä. 

Hyvää viikonloppua kaikille blogissa piipahtaville! Jättäkäähän kommentteja :)


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pakkasta pitelee

Tänne iski talvi oikein urakalla uuden vuoden jälkeen. Pakkaslukemat ovat huidelleet -20 - -31C tuntumassa, joten vähän jännittää, kuinka kasvit selviävät tästä talvesta, kun lumipeite on ollut niin ohut. Juuri ennen loppiaisen kovia pakkasia tänne ehti sataa vain ohut pakkaslumihuntu, josta tuskin oli suojaksi. Tällä viikolla saatiin onneksi n. 20cm lisää lunta, mutta tuhot ovat varmaan ehtineet jo tapahtua. Pelottaa varsinkin joidenkin kasvuvyöhykkeensä äärirajoilla kasvavien kasvien puolesta; ruusuorapihlaja, hibatuija, köynnös- ja ryhmäruusut, kärhöt, parit jalosyreenit ja erityisesti magnolia ovat näitä "herkkähipiäisiä". 


Magnolian kohdalla olen lähes 100% varma, ettei se kevättä näe. Tai olen sitten enemmän kuin yllättynyt, jos se keväällä osoittaa elonmerkkejä, kyseessä nimitäin tähtimagnolia, joka todettu kestäväksi vain eteläisimmässä Suomessa. Itse suojasin sen talvisuojaturpeella ja pakkaspeitolla ennen pakkasia. Pakkassuojaturvetta laitoin myös viini- ja kiinanlaikkuköynnökselle, kärhöille ja ruusuille, mutta hibatuijaraukka jäi ilman suojia, ja sekin kuulemma paleltuu pahimpina pakkastalvina lumisuojan yläpuolisilta osilta.. No, nyt ei lumiosuojaa ollut nimeksikään, joten jännitän sen kohtaloa. Hibatuija selvinnyt tässä kaksi aiempaa talvea ilman vaurioita. 


Nythän siis testataan, mitkä lajit täällä selviävät ja mitkä eivät, sillä näitä yli -30C pakkastalvia kuitenkin täällä II-vyöhykkeellä riittää. Muistelen, että 2010 talvella pakkanen kävi -37C tuntumassa joulun tienoilla. Silloin oli kyllä lunta enemmän kuin nyt ja silloisen kodin pihassa talvivaurioita ei tullut, mutta lajikevalinnat olivat kestävämpiä, nyt olen kokeillut vähän arempiakin.

Taimet.net -sivustolla on tällainen taulukko, jossa on listattu kasvuvyöhykkeitä ja alimpia lämpötiloja näillä vyöhykkeillä. Tämän taulukon mukaan II-vyöhykkeellä alin lämpötila (keskimäärin?) on -34.4C, ja 1b -31.6C (joka nyt tänä talvena toistaiseksi ollut lähellä sitä kovinta pakkaslukemaa). 

Kuva: taimet.net
Olisi mielenkiintoista kuulla, jos teissä lukijoissa on kokeneempia puutarhaharrastajia, että miten ja millä vyöhykkeillä noita listaamiani arkajalkalajikkeita on talvehtinut? Onko siis vielä toivoa? :)

lauantai 2. tammikuuta 2016

2016

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Meidän arkeen uusi vuosi tuskin tuonee suuria muutoksia, mikä sinänsä ei ole huono asia. Pienempi neiti aloittaa syksyllä eskarin, joten pientä haikeutta tuonee yhden aikakauden loppu. Töitäkin näillä näkymin riittää, mistä olen iloinen ja kiitollinen. Suuria toiveita tulevaan vuoteen ei ole, joten avoimin mielin mennään eteenpäin.
 
Koska vuosi vaihtui pakkassäissä, niin ainakin meidän lintulaudalla on kuhinaa riittänyt. Punatulkut, tiaiset, tikat ja oravat ovat kilpaa käyneet syömässä pähkinöitä, siemeniä ja talipalloja. 


Projektia tässä kotitontilla piisaa tällekin vuodelle. Tänään vietettiin autokatoksen harjakaisia, ja timpurin arvion mukaan helmikuun loppuun mennessä pitäisi olla valmista. Tietty muutamia juttuja jää vielä keväälle, kuten sokkelin pinnoittaminen ja maalaaminen, samoin sitten autokatoksen sisäpuolen murskeiden ja kivituhkien laittaminen ja naapurin rajaa vasten kukkapenkin perustaminen/alueen siistiminen.

Joululomalla ajatukset ovat olleet jo keväässä ja tulevissa pihatöissä, olen googlettanut ja kysellyt metsäpuutarhan perustamiseen vinkkejä yhdessä fb-puutarharyhmässä. Tarkoitus olisi maisemoida takapihan pergolaportilta lähtevä alue, jolle en ole tähän mennessä jaksanut tehdä mitään, kun projektia on riittänyt muuallakin ja näkyvämmillä paikoilla. Ideoita pihajuttuihin ympäri pihaa olen yrittänyt kerätä omalle koneelle. Etupihan havuryhmään haluaisin riippuvan japaninlehtikuusen, jos vain taimen sitten keväällä löytäisi jostain. Naapurin rajan tuntumaan pitäisi tehdä tuulensuojaa lisää havujen kanssa, ja sinne sopisi myös kauniskukkainen pikkupuu tai parikin; magnolia Vanha Rouva olisi ykkönen. Lisäksi haluaisin johonkin riippajalavan, mutta katsotaan, miten ensi kesänä kerkeää ja jaksaa pihalla puuhailla. Ensin pitäisi tehdä tuo autokatosprojekti loppuun. 


Hyvää uutta vuotta 2016 teille lukijoille :)