sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Viikon kukkakimara

Saatiinhan sitä sadetta Kaakkonkin! Koko viikon odottelin, että sataisi, sillä tämä kevät on ollut todella kuiva. Olen jo pari kertaa joutunut kastelemaan pihaa, kun ei taivaalta ole vettä saatu. Osa perennoista on herännyt talvesta todella hitaasti, mutta kyllähän ne talvituhot jo näkyy kunnolla tyhjinä paikkoina kukkapenkeissä. Paikkaistutuksia joutuu tekemään ja samalla pohtimaan, yrittääkö vielä samaa perennaa vai kannattaisiko vaihtaa kestävämpään. Tarhajuorujen kohdalla mitta tuli täyteen. Kaikki kuolivat, jopa 2007 edelliseen pihaan istuttamani iso tarhajuorupehko (jonka siirsin valeistutuksen kautta nykyiseen pihaan). Samoin nauhukset ja hopeasyysvuokot ottivat rankasti nokkiinsa, nauhuksia saan onneksi äidiltäni lisää ja niistä on myös siementaimien alkuja kukkapenkissä runsaasti. Etupihalta meni juorujen lisäksi keijunkukkia (erikoisimmat, Palace Purplet näyttäisivät selvinneen), osa isoniittyhumaloista (poikasia jäi), lisäksi muratti kärsi melko isot talvivauriot, mutta ehkä hengissä. Takapihalta meni myskimalvoista emokasvit, mutta poikasia on onneksi nousemassa.

Tästä penkistä hävisi tarhajuorut ja isoniittyhumaloita.
Eilen kuitenkin ilahdutti kuolanpioni, jonka istutin syksyllä 2013. Se on antanut odottaa ensikukintaansa näin pitkään, ja sieltä se ujosti availee nuppuaan. Muutamaa muutakin pionia olen odottanut jo pari vuotta kukkivaksi, ja tänä vuonna niissä näkyisi nuppuja olevan (toivottavasti jaksavat kukaksi asti kehittyä).


Siskoni piipahti eilen Viherpeukaloiden kevättapahtumassa, jossa oli perennoja edullisesti, sieltä sain minäkin täydennystä kukkapenkkeihin. Tarjouksessa oli esim. juurakkopussit 6e, perennoja 5kpl kympillä. Sisko osti meille keijunkukkia, valkoista salviaa, myskimalvoja, kurjenpolvia ja iiriksiä sekä vaaleanpunaisia unikoita. 


Jostain syystä en saa menestymään valkoista pikkusydäntä meillä. Pinkit porskuttavat kyllä, ja jotenkin särkyneistä sydämistäkin pinkki muoto vaikuttaa vahvemmalta kuin valkoinen siskonsa. Näin muutaman vuoden jälkeen alkaa huomaamaan, mitkä lajit omassa pihassa pärjäävät ja mitkä eivät. Viime talvi oli kyllä rankka, pahimmillaan -32.4C ilman suojaavaa lumikerrosta, ja se opetti minulle myös puutarhurina, ettei kaikista arempiin lajeihin kannata täällä Kaakossa panostaa. Kesät ovat usein kuumia ja talvet kylmiä; Siperia opettaa, vai miten se meni ;)


Etupihan helmililjapuro alkaa myös kukkimaan.Nämä ovat kyllä kiva väriläikkä pihalla, varsinkin, kun toisella puolella kulkee purona jättipoimulehteä. Harmi, kun kultatyräkki rajautui kuvasta, sekin kukkii kauniisti ja selvisi talvestaan meidän pihalla. Kultatyräkki on tullut meille äitini penkistä (siementaimi), istutettu myös vuonna 2007 meidän ekaan pihaan ja siirretty 2012 valeistutukseen ja 2013 nykyiselle paikalleen. Minun omani ei ole yhtään siementaimea tehnyt, vaikka jotkut pitävät sitä melkoisena riesana. Sama juttu kyllä äitini penkeistä tulleille vuorikaunokilla ja ukonkellollakin; omani eivät ole siemenistä mihinkään levinneet. Sen sijaan kaupanpäällisinä yhdestä puutarhakaupastsa saadut vuorikaunokit ovat toisaalla siementäneet hullunlailla ja niitä olen kitkenyt jo varmaan satoja pois.. Pitää muistaa katkoa kukinnot ajoissa tänä vuonna :D


Tänään lähdetään lasten kanssa käymään paikallisen puutarhan/pieneläinpuiston avajaisissa. Samalla reissulla pitäisi käydä vähän muillakin puutarhoilla katselemassa kesäkukkia. Olen yleensä vasta kesäkuussa laittanut kesäkukat, mutta nyt kelit näyttävät sen verran lämpimille, että uskallan jo asiaa harkita :) Ja jos odottelen kesäkuulle, voi olla, että jään nuolemaan näppejäni ja puutarhoilla myydään ei-oota. Joko lukijoilla on kesäkukat istutettuina?

4 kommenttia:

  1. Tosi kivoja kuvia. Kyllä talven tuhot näkyivät meillä lounaassakin ikävästi. Perennat ei niin vietävästi harmita, mutta toissakesänä istutettu alppiruusu harmittaa. Elättelen nyt vielä toivoa ja olen lääkinnyt sitä kahvinpuruilla. Olen sitä meinaan pariin kertaan katsellut ja olen näkevinäni siinä muutamia lehtisilmuja. Katsotaan nyt rauhassa. Kaikki lehtensä se kyllä tiputti. Uusista kevään istutuksista kaikki paitsi yksi jaloangervo näyttävät nousseen. Oli ne valeistutuksessa kuukauden ennen maahan laittoa. Jospa ensi viikolla saisi aikaiseksi kuvata meidän puutarhan tilannetta ja päiviteltyä blogiin. Niin ja ensimmäisen kerran meillä on luumupuussa kukkia ja niitä on valtavasti. Yhtään kukkaa ei vielä ole tähän mennessä ollut, puu isutettu 2013

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukavaa, kun jätit kommenttia tänne!

      Lehtien mukaan nyt on ilmennyt eniten talvituhoja sitten talven -86-87, joten kovin taajaan tällaiset talvet eivät varmaankaan toistu. Nyt vaan näki selvästi, mitkä lajikkeet kannattaa jatkossa kiertää kaukaa.

      Alppiruusuhan muuten saattaa selvitä, vaikka tiputtaisi kaikki lehtensä (tästä oli juttua jossain puutarhalehdessä ihan vast'ikään). Meillä alppiruusut on kotimaista kantaa, niin ne selvisivät ilman talvivaurioita, samoin atsaleat. Kärhöistäkin näyttää isoin osa selvinneen, enää muutama nousematta, joten iloisia yllätyksiäkin ollut. Ekat kärhöt nimittäin istutin vasta viime kesänä ja heti saivat tulikasteen.

      Innolla jään odottamaan kuvia teidän pihasta, facessa katselinkin siun istutussuunnitelmia ja hyvälle näytti :) Puutarhajutut on koukuttavia.

      Poista
  2. meillä nuo 2 alppiruusua on samaa lajiketta ja samassa kohtaa tonttia. Toinen on vihreä ja täynnä kukkanuppuja ja toinen sitten tama lehdetön. Etta mielenkiintoista tuo luonnon toiminta. Ei ne istutukset jäänyt vain niihin messuilta ostetuihin juurakoihin, hain viime viikolla vielä lisää puutarhalta ja istutin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkä kasvaa syödessä, mitä näihin pihajuttuihin tulee :D Ja oikukasta osaa kyllä olla, kun samalla paikalla toinen menestyy ja toinen menehtyy; saman ilmiön huomannut omallakin pihalla. Se on välillä pienestä kiinni.

      Poista