torstai 2. huhtikuuta 2015

Pihamuistoja syksyltä 2013

Aloitimme pihatyöt heinäkuun lopussa 2013 ja elokuun alussa tuli multa. Pihan suunnittelun aloitin kuitenkin jo talvella 2013. Lainasin sekä äidiltäni että kirjastosta ison kasan erilaisia kirjoja ja lehtiä, joista etsin tietoa sekä vinkkejä ja inspiraatiota omaan puutarhaan. Aika nopeasti löysin sen punaisen langan, jota halusin omalla pihalla alkaa toteuttamaan. Koska kotimme on Kannustalon perinnetalomalliston Rauhala ja tontti sijaitsee maaseudulla, metsien sekä peltojen ympäröimänä, niin selvää oli, että melko perinteistä pihaa aletaan tekemään.

Hahmottelin ensin muotoja paperille ja lopulta asemapiirustuksen päälle asetetulle leivinpaperille. Kevään mittaan minut löysi usein harppomasta pitkin pihaa ja mittailemassa etäisyyksiä. Lisäksi seurailin, mihin aurinko paistaa minkäkin aikaa, jotta sain selville, mikä paikka on aurinkoinen, puolivarjoinen tai varjoinen ja mitä kasvivalintoja kannattaa tehdä.Värimaailmaksi halusin melko romanttisen; valkoista, vaaleanpunaista, pinkkiä ja liilaa.

Koska olen puhdas harrastelija, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -motto ei ihan osunut ;) Varsinkin taimimäääriä oli vaikea hahmottaa etukäteen, vaikka istutusvälit tuli katsottua ja mitat istutusalueista olivat periaatteessa tiedossa. Yleensä siis kuvittelin alan pienemmäksi kuin se oikeasti on, joten täydennystä kukkapenkkeihin on saanut hakea puutarhamyymälöistä monen monta kertaa, ja varmaan tänäkin keväänä vielä saan iskeä uusia taimia paikoitellen maahan.

Halusin meidän pihalle selkeät istutusalueet ja simppelit muodot. Etupiha on käytännössä pelkkiä istutuksia. Talon etupiha on pohjoispuolella ja lumikuorma tulee katolta alas (ainiin, tämä oli myös asia, joka kannattaa huomioida pihan suunnittelussa; mihin katolta tulee lumet ja mihin talvella on helpointa kolata lumet -> kasvivalinnat sen mukaan), joten etuterassin molemmilla puolin on istutusaltaat, joissa on varjossa menestyviä kasveja; isotöyhtöangervoa taustakasvina ja erilaisia kuunliljoja edessä, lisäksi erkkerin luona on myös jaloangervoja, joista vanhimmat taimet ovat yli 40v vanhoja isoisoäitini pihasta. Perennat eivät ole moksiskaan talven lumikuormasta ja penkit on tehty niin, ettei katolta tule lumet pihapolulle asti vaan kaikki jää istutusalueiden päälle. 


Etupihan iso istutusalue kulkee parkkipaikalta tontin itärajalle asti, joten pituutta sillä on n. 30m, leveyttä 2m ylöspäin. Itäkulmassa on havunurkkaus, jossa on mm. serbiankuusia, syyshortensiaa, timanttituija, sinikartiokuusi, sinilaakakatajia, punavihma, suikerotuhkapensaita, purppuraheisiangervo, tarhakataja, marjaton marjakuusi, hibatuija, pesäkuusi ja tuivioita. Loput istutusalueesta on "sekametelisoppaa", eli ikivihreitä havuja, pari kukkivaa pikkupuuta (rungollinen syreeni Moskovan kaunotar ja rautatieomenapuu) ja erilaisia perennoja. Päivänliljat ja kuunliljat lienevät hallitsevimpia tässä penkissä, lisäksi on mm. komeamaksaruohoja, jättipoimulehteä, siperiankurjenmiekkoja, tarhajuorua, isoniittyhumalaa, vuorenkilpiä, kurjenpolvia, keijunkukkia ja erilaisia aurinkoisen paikan maanpeiteperennoja.


Leikkimökille valittiin suojaisa paikka talon takapihalta, itärajalta. Halusimme, että leikkipaikka on helposti sisältä nähtävissä sekä suojassa siltä vähältäkin liikenteeltä, joten tämä nurkkaus täytti nämä kriteerit. Talohan meillä on vain pyörätien varrella ja tapaa vain yhdeltä nurkalta tiehen, joka on kaikenlisäksi päättyvä, joten liikennettä täällä on hyvin vähän (mikä oli yksi syy tontin valintaan; oma suojaisa nurkkaus).  Tontin itärajalla kulkee vielä yksi perennapenkki, johon on istutettu erilaisia pensaita tuomaan näkösuojaa sitten aikanaan (puistosyreenejä, nuokkusyreeni, isabellansyreeni James MacFarlane, lumipalloheisiä, purppuraheisiangervoja, kameliajasmike, mongolianvaahtera, muutama pinkki hanhikki). Lisäksi on perennoja, kuten ukonhattuja, erilaisia leimuja, hopeasyysvuokkoja, vuorikaunokki, ukonkello, kuunliljoja, kesäpikkusydämiä, erilaisia kurjenpolvia ja akileijoja.


Olohuoneen ikkunan alle istutin kallionauhuksia ja kuunliljoja. Kallionauhus on yksi harvoista keltasävyisistä kukkijoista, jotka olen kelpuuttanut meidän pihalle. Tykkään vaan todella paljon sen punasävyisestä lehdistöstä, ja ovathan nauhuksen kukinnot myös perhosten mieleen. Nämä nauhukset ovat äitini kukkapenkistä peräisin. 


Takaterassin ja nykyisen pergolan/pation välissä minulla on pionipenkki. Siihen olen istuttanut mm. muutaman Shirley Templen ja Louis Van Houtten, kuolanpionin, Sarah Bernhardtin, Sorbet'n, Pillow Talkin, Madame Furtadon ja Do Tellin. Lisäksi kiven toisella puolen on mm. malvaa, tarhakurjenpolvea, isoritarinkannuksia, punaväriminttua, tähtiputkea, jalopähkämöä sekä köynnöshortensian kiveä vasten kiipeämään. Tänä kesänä olisi tarkoitus laajentaa perennapenkkiä myös polun toiselle puolelle, jonka suunnitelmista olen kirjoitellut jo aiemmin. 

Hyötytarha jää tontin lounaisnurkkaan, jossa on siis omenapuita, luumupuita, päärynä- ja kirsikkapuu sekä erilaisia marjapensaita ja laatikkokasvimaa. Talon länsipäädyssä puolestaan on ruusupenkki, jossa on lähinnä erilaisia EasyElegans-ruusuja, sillä en ole vielä uskaltanut mitään vaativia ja liikaa paapomista vaativia lajikkeita hankkia. 

Kiitos näistä kuvista muuten kuuluu Eveliina Mustoselle, joka kävi kuvaamassa meidän pihaa tasan kuukausi multien tulon jälkeen Kannustalon muuttovalmisesitteeseen. Vähän siis kiirettä pukkasi istutusten kanssa, kun kaikki tehtiin omin voimin. Mutta pihahan ei ole koskaan valmis, joten vähän on jo maisemat näistä kuvista muuttuneet :) 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti