sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Nettishoppailua

Viimeaikoina olen siirtynyt tulevan kesän projektien suunnitelusta ja haaveilusta toteutuksen suuntaan ja naputellut tilauksia nettikauppoihin. Osan tilauksista olen tehnyt kimpassa, sillä postikulujen jakaminen on järkevää, varsinkin ulkomailta tilatessa. Ekana katsottiin siskoni kanssa kärhöjä Clematis Westphalenilta, tästä kaupasta ollaan kuultu niin paljon hyvää Facebookin puutarharyhmissä, että uskallettiin laittaa tilaus sisään. Ja aivan mielettömän hyvää palvelua olikin. Osa taimista oli tilausta tehdessä statuksella, että tilattavissa huhtikuun puolivälin jälkeen - laitoin rohkeasti kyselyä sähköpostilla näistä ja kaikista muista, mistä olimme kiinnostuneita, ja kas, he laittoivat ne tilaukseen ja laskun pienen kimppa-alen kera sähköpostiin heti seuraavana päivänä. Saatiin siis kaikki, mitä haluttiinkin, toimitus toukokuussa.



Seuraavaksi suunnattiin katsetta Lukon Bulbsille, josta tilattiin viime vuonna ekan kerran kimpassa siskoni ja äitini kanssa, ja samalla kombolla nytkin. Lukonilla on laajat valikoimat erilaisia perennoja, ja viime vuonna erityisesti edulliset pionijuurakot houkuttivat. Tänä vuonna oltiin huomattavasti maltillisempia tilauksen kanssa, eikä tilattu kuin 6-7 erilaista pionia/nuppi. Sen sijaan napsuteltiin koriin enemmän päivänliljoja ja erilaisia kurjenpolvia. Viime vuonna oli pientä lajikesekaannusta kurjenpolvissa, Plenumit olivat tavallisia yksinkertaisia himalajankurjenpolvia, mutta muuten oltiin tyytyväisiä. Hinnat varsinkin pioneissa murto-osan suomalaisten myymälöiden hinnoista.


Eilen vielä laitettiin tilaukset TaimiMoisioon ja Viherpeukaloille. Näiltä tilattiin vielä vähän lisää kurjenpolvia, luppioita, keijunkukkia, väriminttuja (Croftway Pink ja Prärienacht), palloesikoita yms. On tää helppoa, klik, klik, klik ja kas, perennat tilauksessa. Toimitukset otin viikoille 20-21 toukokuussa, jotta kerkeäisin tehdä pohjatyöt eka ainakin johonkin pisteeseen. Lisäksi on laitettu Hankkijan kautta pientä tilausta Tahvosille (tulevat Hankkijan kuormassa ilman lisäkuluja, kun tilaa ennakolta), esim. purppuraomenapuu Aamurusko ja makeakirsikka Stella sekä rungollinen syreeni Norrfjärden ja kultahumala tulossa meille. Lisäksi Viherringin kautta tulee koristekirsikka Kevätsuudelma. Tällaiselle keräilijäluonteelle nettikaupat antavat hyvin uusia mahdollisuuksia kokeilla erilaisia lajikkeita, mitä oman nurkan puutarhamyymälöistä ei löydy. Kunhan lumet sulaa, pitää alkaa kuopsuttamaan urakalla, että saan kaikki maahan. 

Oletko tilannut taimia nettikaupoista Suomesta tai ulkomailta? Minkälaisia kokemuksia sinulla on? Mitä olet tänä keväänä ajatellut hankkia? 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kevään tuntua

Ulkona paistaa ihana aurinko! Meidän tontille se pilkistelee lähinnä talon ikkunoista sisään ja etupihalle, sillä takapihaa varjostaa kuusikkokaistale vielä tähän vuodenaikaa. 


Jännittää jo nyt, ehtiikö tontin laidan suojakasvusto kasvamaan tarpeeksi ennen kuin tämä kuusikko menee maan tasalle.. Ollaan siis tarkoituksella jätetty tontin laidalle varsinkin havupuita sekä istutettu erilaisia pensaita, jotka toivottavasti aikoinaan luovat edes vähän tuulen- ja auringonsuojaa suoraan etelästä. 


Tällä viikolla kurvasin Prismaan ja Hankkijalle katsomaan siemenvalikoimia. Erilaisia yksivuotisia kesäkukkia hankin uusien penkkien täytepaikoille, ettei olisi niin kaljua ja tilaa rikkiksille. Lisäksi ostin jo siemeniä hyötytarhaa varten. Viime vuodelta jäi vielä joitain siemeniä, mitkä meinaan myös kylvää. Ja nimenomaa suorakylvää, esikasvatus ei oo miun juttu :D


Oletteko käyneet siemenkaupoilla? Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Blogi löytyy nyt myös instagramista

Kuten jokin aika sitten kirjoittelin (Blogiminuutta etsimässä), taidan olla hitaastilämpeävää sorttia :D Olen pitkään pohtinut, veisinkö blogin johonkin muuhun somekanavaan ja eilen sitten rohkaistuin ja avasin sille oman tilin instagramiin (@eripurastenrauhala). Siellä on helppo jakaa kauniita kuvia ja tykkäillä muiden kuvista. Lisäpontta tähän toi siskoni, joka kirjoittelee tätä nykyä Puutarhamania -blogia ja löytyy samalla nimellä instasta


Olen monesti kertonutkin, että pikkusiskoni on parasta vertaistukea tässä harrastuksessa. Asutaan lähes toistemme naapurissa ja ollaan rakennettu taloja ja pihoja yhtäaikaa. Meillä on täällä nykyisellä paikkakunnalla toisistamme oma pieni tukiverkko, kun sekä me että miehemme ollaan muualta kotoisin. Usein ideoidaan yhdessä, mitä projektia voisi seuraavaksi startata ja mikä sopisi mihinkin kohtaan sekä pyöritään yhdessä puutarhamyymälöissä ja tilaillaan kimpassa perennoja ja kärhöjä ulkomailta. Hurahdetaan yhdessä myös milloin mihinkin, ja onkin kiva jakaa hullutukset jonkun samanhenkisen kanssa :D 

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan meitä molempia instagramiin. Tämä blogi säilyy edelleen tarinointipaikkana ja päivittelen totuttuun tahtiin :) Aurinkoista sunnuntaipäivää! Täällä Kaakossa ainakin upea pakkaskeli. 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Hiihtoloma

Tänä(kin) vuonna suuntasimme Rukalle hiihtoloman viettoon. Mietittiin myös muita vaihtoehtoja, lähinnä Leviä, mutta n. 4h lyhyempi ajomatka Rukalle vei voiton - sinnekin täältä etelästä hurisuttaa reilu 8h autolla parin nopean pysähdyksen taktiikalla. 

Tällä kertaa vuokrattiin mökki Rukanriutalta ja mökki oli tosi siisti, 2008 rakennettu paritalon puolikas. Lasten mielestä parasta lomassa taisikin olla mökin pihaan rakennettu pulkkamäki, jossa sai pienen hyppyrin ansiosta lennokkaat vauhdit. 


Viikko hurahti nopeaan. Ostettiin 5/7 fleksilippu laskettelua varten, millä saatiin pientä joustoa rinnepäivien valintaan kelien mukaan. Keskiviikkona pyrytti lunta ja tuuli sen verran kovaa, että pidettiin suosiolla välipäivä ja suunnattiin Kuusamon Tropiikkiin lepuuttaamaan laskettelusta kipeytyneitä lihaksia. Rinnepäivinä otettiin aina termospulloon kuumaa kaakaota tai mehua sekä makkarapaketti mukaan. Lempparilaavupaikka oli lasten Roosa ja Rudolf -seikkailureitin varrella, jossa on myös pienet poro- ja huskykoira-aitaukset lasten ihmeteltäviksi. Keskiviikkona Rukalla oli iltaohjelmaa ja lopuksi ilotulitus, jota käytiin myös katsomassa. 


Viikko oli hyvin samankaltainen kuin viime vuonna, mutta suurin muutos oli kyllä tapahtunut tyttöjen laskettelutaidoissa: miten helppoa olikaan, kun molemmat tytöt selviytyivät eritasoisista mäistä alas omatoimisesti. Ja tänään kun tultiin kotiin, oli postilaatikkoon kolahtanut nuoremman neidin kutsu kouluun, joten uskottava se on, miun "vauvat" ei oo enää kovin pieniä :D 

Mukavia talviulkoilupäiviä!

torstai 23. helmikuuta 2017

Kännykän kätköistä

Useimmiten kuvaan tänne blogiin kuvat meidän järkkärillä, joten äsken pläräsin mennyttä vuotta Google-kuvista ja ajattelin, että joitan puutarhakuvia voisin jakaa täälläkin. Käytän kännykkäkameraa lähinnä vain, jos en jaksa järkkäriä raahata mukanani, joten huomaan olevani melko laiska kuvailija sillä, vaikka se toki ois helpointa. Tässä kuitenkin vielä kurkistus viime kesän tunnelmiin.


Millä sinä tykkäät ikuistaa puutarhaasi? Järkkärillä, kännykällä vai pokkarilla, vai kenties tabletilla? 

Ps. Blogi hiljenee hetkeksi, lähdetään nimittäin lauantaiaamuna Rukalle hiihtoloman viettoon. Toivotankin mukavaa viikkoa kaikille!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Mistä pidän ja en pidä puutarhassani

Vaalean Vihreää -blogissa oli tehty listausta asioista, joista pitää ei pidä puutarhassa. Tartuin haasteeseen ja aloin pohtimaan vastaavia juttuja oman puutarhan kannalta. Luettelo toki elää siinä missä mielialatkin; jonain päivänä joku juttu ärsyttää tai ihastuttaa, toisena päivänä se on jotain ihan muuta. 


Pidän
- Perennat. Rakastan perennoja, erityisesti kukkivia sellaisia. Näistä on vuosien varrella nousut tietyt lajit ohi muiden ja olenkin kyllästänyt pihaa näiden lajien eri lajikemuodoilla. Pionit, päivänliljat, iirikset,  tähtiputket, kurjenpolvet, maksaruohot, tädykkeet, salviat ja keijunkukat..


- Kukkivat pikkupuut. Näistä olen kirjoitellut viime vuonna jo vähän, ovat siis kovasti mieleeni. Erityisesti rungolliset syreenit, sirotuomipihlaja, koristeomenapuut ja kirsikkapuut <3 


- Sipulikukat. Rakkaus näitä kohtaan ei varmaan ole blogissa jäänyt epäselväksi. Joka syksy oon istuttanut lähes tuhat uutta sipulia maahan, joilla varmistetaan seuraavan kevään kukinta.


- Kärhöt ja ruusut. Nämä kaunottaret ovat kyllä tämän puutarhurin mieleen, vaikka vaativat melkoista paapomista, josta en niinkään pidä. Kukinta kuitenkin palkitsee vaivannäön. 


- Havut. Olen opetellut pitämään myös havuista, sillä ne ovat näkyvin osa puutarhaa talvella. Havuista varsinkin kartiovalkokuuset ja matalat maanpeittäjät ovat mieleeni. 


- Pergola-alue. Tämä on kyllä ehdoton lempparipaikkani: meidän puutarhan "sydän". Varsinkin paljusta käsin on kiva ihailla omien käsiensä jälkiä.


- Suunnittelu ja haaveilu. Tämä vaihe kevättalvella on myös mukavaa, kun voi muistella mennyttä vuotta ja miettiä uusia projekteja tulevalle kasvukaudelle. Erilaisten ideakuvien ja tiedon etsintä, kasvikuvastojen selailu, ekojen taimien tilaaminen, uusien lajikkeiden bongaaminen.



- Sekalaiset iloa tuottavat asiat: kauniit kesäkukkaistutukset, hyötytarhan sato, erilaiset onnistumiset puutarhassa. Kauniit näkymät sisältä talosta ulospäin puutarhaan.


En pidä
- Kitkentä. No words needed, harva tästä hommasta tykännee, mutta pakko tehdä, jos haluaa kukkapenkit kuosissa pitää. 
- Raskaat maansiirtotyöt lapiolla ja kottareilla. Lähinnä uusien istutusalueiden luomiseen liittyvä asia, josta en erityisesti nauti, nimimerkillä "kaksi kertaa lievä välilevynpullistuma selässä pihatöiden takia, kun en  ole muistanut nostaa jaloilla, vaan olen nostanut selällä".. Onneksi on Burana keksitty, jos ei sisun, niin Buranan voimalla :D 
- Liikaa leviävät lajit. Pahimmat mokat näiden kanssa on tehty kuitenkin jo edellisessä pihassa, mutta muutamia seurattavia lajeja on nykyisessäkin pihassa, esim. tyrni juurivesoineen, syysasteri, väriminttu. 
- Liika paapominen. Tämän kategorian alle menee lähinnä pionit, kärhöt ja ruusut. Useimmat pionit tarvitsevat tukea, joten tukien virittely pitää muistaa alkukesästä. Kärhöjä ja ruusuja puolestaan pitää lannoittaa kastelulannoitteella lähes viikottain heinäkuun alkupuolelle asti.
- Keskeneräisyys. Tämä lienee erityisesti uudisrakentajien kiusa. Kun kaikki aloitetaan kirjaimellisesti nollasta, menee (oletettavasti) yllättävän kauan, ennen kuin tontti alkaa olemaan siinä pisteessä, ettei joka kesälle ole jotain projektia. Vielä ei olla tässä pisteessä, että "kaikki olisi valmista".
- Isohko pelialue. Tämän etupihan pelikentän kanssa kriiseilen tasaiseen tahtiin, lähinnä muiden puutarhakuvia ja ihania cottage garden-tyylisiä puutarhoja katsellessani. Onneksi muun perheen tyytyväisyys yhteen tarpeeksi laajaan nurmiplänttiin tuo lohdutusta tähän :D Nyt talvella siihen syntyy parhaimmat lumilinnat ja -ukot, kesällä sama alue toimii pelikenttänä.


Mitkä ovat sinun puutarhassasi asioita, jotka tuottavat erityisesti iloa tai vastaavasti, mihin olet tyytymätön?

Mukavaa viikonloppua!

torstai 16. helmikuuta 2017

Mistä puutarhaharrastukseni alkoi?

Olen täällä blogissa ollut melko pidättyväinen kertomaan itsestäni, mutta ehkä hiljalleen on aika raottaa verhoa teille lukijoillekin, että minkälainen tyyppi täällä taustalla kirjoittelee. Olen siis 33v kahden tytön (6 ja 8v) äiti ja tekniikan alalla korkeastikoulutettu eli insinöörinainen, en siis ehkä se perinteisin puutarhaharrastaja. Tai onko meille puutarhaharrastajille edes mitään stereotypiaa? 

Tuimakatseinen taapero vuonna -85, kauan on aikaa siis ;)
Olen kuitenkin itse pienestä pitäen oppinut touhuamaan puutarhassa, sillä olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, ihan perinteisessä maalaistalossa. Kotitalossani on iso puutarha, jota äitini on vuosien saatossa myllännyt, ja isäni sanoja lainatakseni: kukat pitäisi olla siirtolavojen päällä, jotta juoksuttaminen paikasta toiseen ois helpompaa ;) Lisäksi meillä oli iso kasvimaa, jonka hoidossa me mukulat oltiin suuressa roolissa "ilmaisena kitkijätyövoimana". Tämä kasvimaa on vaikuttanut siihen, miksi en halua isoa kasvimaata, lavatarhurina toimiminen on mukavaa puuhastelua verrattuna ison kasvimaan kitkentä-, haraamis- ja harventamispuuhiin. Ja mainittakoot tässä myös, että oon tehnyt pitkän ja kunnioitettavan työuran paikallisella mansikkamaalla ikävuosina 12-18v :D Mansikkamaalla sitkeys punnitaan, sillä kesätyörahat on oman työn takana, ja jokainen siellä kesiään viettänyt tietää, että ei oo ehkä helpointa hommaa olla paarmojen syöttinä. Aijai niitä penikkatauteja säärissä ekojen päivien jälkeen, ennen kuin jalat tottui kykkimiseen. Tässä syy, miksi meillä mansikoita on vain napostelua varten. 


No, sitten tuli opiskelut. Muutin omilleni ja aloitin opinnot yliopistolla heti lukion jälkeen syksyllä 2002 ja siinä opintojen ohella tapasin myös miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja ostettiin eka oma asunto, paritalon puolikas, kesällä 2006. Ostettiin kämppä rakennusvaiheessa, joten tämän pihan kanssa päästiin aloittamaan hiekkakenttämoodista keväällä 2007. Tällöin tyylini oli selvästi modernimpi/simppelimpi kuin nykyään, niin sisustuksessa kuin pihalla. 


Tämän pihan teossa isona apuna oli äitini, jonka kanssa yhden viikonlopun aikana tehtiin kaikki istutukset. Enoni auttoi kiveyksen teossa, joten tee-se-itse-miehet olivat talkoohengellä vauhdissa. Tähän taloon ja pihaan liittyy meidän perheessä paljon hyviä muistoja, sillä tässä talossa on otettu ensiaskeleet perheenä. 


Tässä asunnossa, kuten opiskelijakämpässäni, parasta oli lasitettu parveke, jossa sai kasvattaa tomaatteja, chilejä, paprikoita ja yrttejä. Olin innokas parvekepuutarhuri jo heti opiskeluajoista lähtien, mutta nykyiseen taloon ei parveketta tehty, kun ei koettu sitä tarpeelliseksi, vaan aloin haaveilemaan kasvihuoneesta, jossa tätä harrastusta voisi toteuttaa vähän isommassa mittakaavassa.


Vuoden 2011 lopulla alettiin miettimään isompia neliöitä, kun kahden lapsen jälkeen 100m2 alkoi tuntumaan pieneltä. Maaliskuussa 2012 tehtiin tontti- ja talokaupat, loppu on historiaa, joka löytyy täältä blogista aika hyvin arkistoituna.


Puutarhaharrastus on kulkenut minun mukana jo pitkään, ja koen terapeuttiseksi upottaa sormet multaan. Puutarhahommissa tulee unohdettua surut ja murheet, kun voi keskittyä näkemään kasvun ihmettä ja omien käsiensä jälkeä. 


Mistä sinun innostuksesi puutarhaharrastukseen kumpuaa? Oletko puuhastellut aina pihalla vai onko kipinä syttynyt myöhemmällä iällä?