torstai 23. helmikuuta 2017

Kännykän kätköistä

Useimmiten kuvaan tänne blogiin kuvat meidän järkkärillä, joten äsken pläräsin mennyttä vuotta Google-kuvista ja ajattelin, että joitan puutarhakuvia voisin jakaa täälläkin. Käytän kännykkäkameraa lähinnä vain, jos en jaksa järkkäriä raahata mukanani, joten huomaan olevani melko laiska kuvailija sillä, vaikka se toki ois helpointa. Tässä kuitenkin vielä kurkistus viime kesän tunnelmiin.


Millä sinä tykkäät ikuistaa puutarhaasi? Järkkärillä, kännykällä vai pokkarilla, vai kenties tabletilla? 

Ps. Blogi hiljenee hetkeksi, lähdetään nimittäin lauantaiaamuna Rukalle hiihtoloman viettoon. Toivotankin mukavaa viikkoa kaikille!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Mistä pidän ja en pidä puutarhassani

Vaalean Vihreää -blogissa oli tehty listausta asioista, joista pitää ei pidä puutarhassa. Tartuin haasteeseen ja aloin pohtimaan vastaavia juttuja oman puutarhan kannalta. Luettelo toki elää siinä missä mielialatkin; jonain päivänä joku juttu ärsyttää tai ihastuttaa, toisena päivänä se on jotain ihan muuta. 


Pidän
- Perennat. Rakastan perennoja, erityisesti kukkivia sellaisia. Näistä on vuosien varrella nousut tietyt lajit ohi muiden ja olenkin kyllästänyt pihaa näiden lajien eri lajikemuodoilla. Pionit, päivänliljat, iirikset,  tähtiputket, kurjenpolvet, maksaruohot, tädykkeet, salviat ja keijunkukat..


- Kukkivat pikkupuut. Näistä olen kirjoitellut viime vuonna jo vähän, ovat siis kovasti mieleeni. Erityisesti rungolliset syreenit, sirotuomipihlaja, koristeomenapuut ja kirsikkapuut <3 


- Sipulikukat. Rakkaus näitä kohtaan ei varmaan ole blogissa jäänyt epäselväksi. Joka syksy oon istuttanut lähes tuhat uutta sipulia maahan, joilla varmistetaan seuraavan kevään kukinta.


- Kärhöt ja ruusut. Nämä kaunottaret ovat kyllä tämän puutarhurin mieleen, vaikka vaativat melkoista paapomista, josta en niinkään pidä. Kukinta kuitenkin palkitsee vaivannäön. 


- Havut. Olen opetellut pitämään myös havuista, sillä ne ovat näkyvin osa puutarhaa talvella. Havuista varsinkin kartiovalkokuuset ja matalat maanpeittäjät ovat mieleeni. 


- Pergola-alue. Tämä on kyllä ehdoton lempparipaikkani: meidän puutarhan "sydän". Varsinkin paljusta käsin on kiva ihailla omien käsiensä jälkiä.


- Suunnittelu ja haaveilu. Tämä vaihe kevättalvella on myös mukavaa, kun voi muistella mennyttä vuotta ja miettiä uusia projekteja tulevalle kasvukaudelle. Erilaisten ideakuvien ja tiedon etsintä, kasvikuvastojen selailu, ekojen taimien tilaaminen, uusien lajikkeiden bongaaminen.



- Sekalaiset iloa tuottavat asiat: kauniit kesäkukkaistutukset, hyötytarhan sato, erilaiset onnistumiset puutarhassa. Kauniit näkymät sisältä talosta ulospäin puutarhaan.


En pidä
- Kitkentä. No words needed, harva tästä hommasta tykännee, mutta pakko tehdä, jos haluaa kukkapenkit kuosissa pitää. 
- Raskaat maansiirtotyöt lapiolla ja kottareilla. Lähinnä uusien istutusalueiden luomiseen liittyvä asia, josta en erityisesti nauti, nimimerkillä "kaksi kertaa lievä välilevynpullistuma selässä pihatöiden takia, kun en  ole muistanut nostaa jaloilla, vaan olen nostanut selällä".. Onneksi on Burana keksitty, jos ei sisun, niin Buranan voimalla :D 
- Liikaa leviävät lajit. Pahimmat mokat näiden kanssa on tehty kuitenkin jo edellisessä pihassa, mutta muutamia seurattavia lajeja on nykyisessäkin pihassa, esim. tyrni juurivesoineen, syysasteri, väriminttu. 
- Liika paapominen. Tämän kategorian alle menee lähinnä pionit, kärhöt ja ruusut. Useimmat pionit tarvitsevat tukea, joten tukien virittely pitää muistaa alkukesästä. Kärhöjä ja ruusuja puolestaan pitää lannoittaa kastelulannoitteella lähes viikottain heinäkuun alkupuolelle asti.
- Keskeneräisyys. Tämä lienee erityisesti uudisrakentajien kiusa. Kun kaikki aloitetaan kirjaimellisesti nollasta, menee (oletettavasti) yllättävän kauan, ennen kuin tontti alkaa olemaan siinä pisteessä, ettei joka kesälle ole jotain projektia. Vielä ei olla tässä pisteessä, että "kaikki olisi valmista".
- Isohko pelialue. Tämän etupihan pelikentän kanssa kriiseilen tasaiseen tahtiin, lähinnä muiden puutarhakuvia ja ihania cottage garden-tyylisiä puutarhoja katsellessani. Onneksi muun perheen tyytyväisyys yhteen tarpeeksi laajaan nurmiplänttiin tuo lohdutusta tähän :D Nyt talvella siihen syntyy parhaimmat lumilinnat ja -ukot, kesällä sama alue toimii pelikenttänä.


Mitkä ovat sinun puutarhassasi asioita, jotka tuottavat erityisesti iloa tai vastaavasti, mihin olet tyytymätön?

Mukavaa viikonloppua!

torstai 16. helmikuuta 2017

Mistä puutarhaharrastukseni alkoi?

Olen täällä blogissa ollut melko pidättyväinen kertomaan itsestäni, mutta ehkä hiljalleen on aika raottaa verhoa teille lukijoillekin, että minkälainen tyyppi täällä taustalla kirjoittelee. Olen siis 33v kahden tytön (6 ja 8v) äiti ja tekniikan alalla korkeastikoulutettu eli insinöörinainen, en siis ehkä se perinteisin puutarhaharrastaja. Tai onko meille puutarhaharrastajille edes mitään stereotypiaa? 

Tuimakatseinen taapero vuonna -85, kauan on aikaa siis ;)
Olen kuitenkin itse pienestä pitäen oppinut touhuamaan puutarhassa, sillä olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, ihan perinteisessä maalaistalossa. Kotitalossani on iso puutarha, jota äitini on vuosien saatossa myllännyt, ja isäni sanoja lainatakseni: kukat pitäisi olla siirtolavojen päällä, jotta juoksuttaminen paikasta toiseen ois helpompaa ;) Lisäksi meillä oli iso kasvimaa, jonka hoidossa me mukulat oltiin suuressa roolissa "ilmaisena kitkijätyövoimana". Tämä kasvimaa on vaikuttanut siihen, miksi en halua isoa kasvimaata, lavatarhurina toimiminen on mukavaa puuhastelua verrattuna ison kasvimaan kitkentä-, haraamis- ja harventamispuuhiin. Ja mainittakoot tässä myös, että oon tehnyt pitkän ja kunnioitettavan työuran paikallisella mansikkamaalla ikävuosina 12-18v :D Mansikkamaalla sitkeys punnitaan, sillä kesätyörahat on oman työn takana, ja jokainen siellä kesiään viettänyt tietää, että ei oo ehkä helpointa hommaa olla paarmojen syöttinä. Aijai niitä penikkatauteja säärissä ekojen päivien jälkeen, ennen kuin jalat tottui kykkimiseen. Tässä syy, miksi meillä mansikoita on vain napostelua varten. 


No, sitten tuli opiskelut. Muutin omilleni ja aloitin opinnot yliopistolla heti lukion jälkeen syksyllä 2002 ja siinä opintojen ohella tapasin myös miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja ostettiin eka oma asunto, paritalon puolikas, kesällä 2006. Ostettiin kämppä rakennusvaiheessa, joten tämän pihan kanssa päästiin aloittamaan hiekkakenttämoodista keväällä 2007. Tällöin tyylini oli selvästi modernimpi/simppelimpi kuin nykyään, niin sisustuksessa kuin pihalla. 


Tämän pihan teossa isona apuna oli äitini, jonka kanssa yhden viikonlopun aikana tehtiin kaikki istutukset. Enoni auttoi kiveyksen teossa, joten tee-se-itse-miehet olivat talkoohengellä vauhdissa. Tähän taloon ja pihaan liittyy meidän perheessä paljon hyviä muistoja, sillä tässä talossa on otettu ensiaskeleet perheenä. 


Tässä asunnossa, kuten opiskelijakämpässäni, parasta oli lasitettu parveke, jossa sai kasvattaa tomaatteja, chilejä, paprikoita ja yrttejä. Olin innokas parvekepuutarhuri jo heti opiskeluajoista lähtien, mutta nykyiseen taloon ei parveketta tehty, kun ei koettu sitä tarpeelliseksi, vaan aloin haaveilemaan kasvihuoneesta, jossa tätä harrastusta voisi toteuttaa vähän isommassa mittakaavassa.


Vuoden 2011 lopulla alettiin miettimään isompia neliöitä, kun kahden lapsen jälkeen 100m2 alkoi tuntumaan pieneltä. Maaliskuussa 2012 tehtiin tontti- ja talokaupat, loppu on historiaa, joka löytyy täältä blogista aika hyvin arkistoituna.


Puutarhaharrastus on kulkenut minun mukana jo pitkään, ja koen terapeuttiseksi upottaa sormet multaan. Puutarhahommissa tulee unohdettua surut ja murheet, kun voi keskittyä näkemään kasvun ihmettä ja omien käsiensä jälkeä. 


Mistä sinun innostuksesi puutarhaharrastukseen kumpuaa? Oletko puuhastellut aina pihalla vai onko kipinä syttynyt myöhemmällä iällä? 

maanantai 13. helmikuuta 2017

Blogiminuutta etsimässä

Viime aikoina olen kokenut jonkinlaista identiteettikriisiä, joka heijastuu myös tänne blogin puolelle. Töissä on ollut paljon muutoksia, joten olen viime viikot joutunut miettimään roolini uudelleen. Mikä on asemani työyhteisössä, mitä tahdon työltäni, mitkä ovat ammatilliset tavoitteeni ja kuinka voisin ne saavuttaa. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, nyt pitäisi vaan etsiä se polku, jota pitkin lähteä kulkemaan ja kirkastaa fokusta. 

Se sama identiteettikriisi on ollut menossa minulla täällä blogin puolellakin. Kun aloitin blogin 2012, tämä oli selvästi raksablogi: kirjoitin passiivissa, sillä alkuun ajattelin miehenkin innostuvan päivittämään raksakokemuksia, mutta eihän näin koskaan käynyt :D Raksaprojektia kuvailisin edelleen sanoilla töyssyinen ja raskas. Jos oltaisiin etukäteen tiedetty, mitä tulevan pitää, tuskin olisi hommaan ryhdytty. Toisaalta, palkinto eli tämä talo, on ollut aivan ihana koti

Kuva: Eveliina Mustonen 2013/Kannustalo
Talon valmistumisen jälkeen blogi pysyi jonkinlaisena kotiäidin henkireikänä, mutta en oikein tiennyt, mihin suuntaan lähteä tätä viemään. Sisustusbloggaaajaksi minusta ei ole ollut, kun en seuraa sisustustrendejä tarkkaan enkä sisusta pelkillä designtuotteilla; tykkään melko ajattomasta sisustamisesta ja tyyli on mitä on. Ja tärkein fakta: en jaksa kiillottaa kotini nurkkia kuvauskuntoon jatkuvasti :D Täällä elää kuitenkin lapsiperhe ja pari sisäkissaa, ja koti on elämistä varten. Tälläkin hetkellä meillä on eteisessä keppihevosesterata, eli sohvatyynyt, rapputuoli ja imurinletku vedetty este-/pujotteluradaksi. Tärkeintä tässä talossa onkin, että koko porukka viihtyy. 

Kuva: Eveliina Mustonen 2013/Kannustalo
Kun alettiin tehdä pihaa loppukesästä 2013, pääsin kunnolla toteuttamaan itseäni. Suunnittelin pihan ensin asemakaavapiirustuksen päälle leivinpaperille piirtäen. Sen jälkeen seurailin valon ja varjon paikkoja sekä hahmottelin istutusalueita maahan. Luin myös isot kasat alan kirjallisuutta (mihin tutkija raidoistaan pääsee). Näin jälkikäteen harmittaa, ettei tätä vaihetta tullut kovin hyvin dokumentoitua, sillä ajattelin, etten kehtaa omia räpellyksiäni blogissa esitellä. En nimittäin ole mikään ammattilainen, vaan ihan vain innokas harrastelija, ja alkuun häpeilin meidän pihaa, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu turhalle; jokainen rakentaa kotinsa ja puutarhansa omien toiveidensa ja resurssiensa mukaan. Me ollaan tee-se-itse-porukkaa (ainakin pihatöissä), joten lopputulos ei koskaan tule olemaan ammattilaistasoa ja välillä oppia otetaan kantapään kautta, mutta näin taitaa olla suurimmalla osalla. Hiljalleen tämä blogi alkoi siis siirtymään rakentamisesta, jonkinlaisen pienen budjetin sisustamisesta ja kodinlaitosta kohti puutarhaa. 

Kuva: Eveliina Mustonen 2013/Kannustalo

Olen laittanut tänne välillä myös reissujuttuja, sillä matkustaminen on kuulunut minun ja miehen yhteisiin harrastuksiin. Sen takia tänne on aina välillä päätynyt reissujuttuja, mutta matkablogiksi tästä ei kuitenkaan missään nimessä ole (määrä ja kohteet). Varsinkin mies matkustaa töidensä puolesta paljon ympäri maailmaa, mutta se on hänen arkeaan, jota tässä blogissa ei jaeta. Minä matkustan töiden puolesta kerran-pari vuodessa ulkomaille, mutta silloinkin vain Eurooppaan. Perheenä pysytellään toistaiseksi vielä vain Euroopassa lyhyiden lentojen ja pienten aikaerojen takia. Miehen kanssa käydään kerran tai pari vuodessa jossain kaupunkikohteessa, ja se saattaa olla Euroopassa tai kauempana, kunhan on suorien lentojen päässä. Lasten kanssa suositaan vielä toistaiseksi helppoja pakettimatkoja, muuten matkustetaan omatoimisesti. Näistä reissuista saattaa siis tulla juttua jatkossakin. 

Hong Kong

New York
Vatikaanivaltio

Krakova
Jatkossa täällä blogissa näkyy siis rohkeammin oma persoonani ja enemmän puutarhajuttuja, ja välillä ripauksia talon seinien sisäpuolelta sekä matkoilta. Valokuvaus on harrastuksena ollut myös rakas, sillä linssin takaa maailma yleensä näyttää paljon kauniimmalle. Ensi kesän tavoitteeksi aion ottaakin kameran ulkoiluttamisen ahkerammin tuolla pihamaalla. Aiemmat kesät ovat menneet erilaisten projektien parissa, ja nyt voisi kuvata jo projektin etenemistäkin tarkemmin, kun nämä projektit ei ehkä ole niin laajoja enää. 

Onko teillä lukijoilla toiveita, mistä haluaisitte blogissa lukea enemmän?

Ps. Onko tällainen kriiseily kellekään muulle bloggaajalle tuttua?

lauantai 11. helmikuuta 2017

Kukkivat reunuskasvisuosikit

Jokaisella meistä kotipuutarhureista on varmasti ne omat suosikkikasvinsa, joita yleensä metsästää puutarhoilta tai nettikaupoista. Itse rakastan kauniita perennoja, erilaisia köynnöksiä ja kukkivia puita. Olen myös keräilijäluonne, vaikka pidänkin selkeistä ja laajoista istutusryhmistä. Huomaan kuitenkin, että käytän pitkälti samoja suosikkilajeja reunuskasveina istutusryhmissä; lajikkeet toki voivat vaihdella. Ohessa näitä omia suosikkeja 

Neidonkurjenpolvi ja keijunkukka
Matalat kurjenpolvet ja keijunkukat sopivat kivasti yhteen. Ja kurjenpolvet ovat osoittautuneet omassa pihassa kiitollisiksi kukkijoiksi. Erilaisia kurjenpolvilajikkeita meiltä löytyy reilu 25 kpl, ja näissä tuli edellisenä talvena menetyksiäkin, eniten ehkä harmitti 'Rose Clair'. Keijunkukkien kanssa olen pitänyt huonommin lajikelistausta yllä, sillä näistä monet myydään vain keijunkukkina, ja osan kanssa myös talvehtiminen on arpapeliä - viime vuonna jouduin paikkomaan näitäkin. 

Rose Clair
Purple Pillow

Yksi omista reunuskasvilemppareista on myös salvia; niin kaunis ja pitkään kukkiva. Näitä löytyy  meiltä muutamia erilaisia (sinisiä, valkoisia ja roosia), ykkössuosikki on loistosalvia 'Bordeau Rose'.

Bordeau Rose

Myös erilaiset tädykkeet ovat mieleeni. Tädykkeitäkin on vain yllättävän vaikea löytää ainakin Kaakkois-Suomen puutarhoilta, monesti tarjolla on vain perinteistä virginiantädykettä ja unelmatädykettä, vaikka erityisesti tähkätädykkeet sopisivat perennapenkkeihin reunus-/täytekasveiksi. Olen saanut näitä kuitenkin kymmenkunta erilaista lajiketta kerättyä.


Kaikista aurinkoisimmilla paikoilla meillä on reunuskasveina aika paljon erilaisia neilikoita. Alla näkyvä hietaneilikan ja kissankäpälän liitto on aika ihana, vai mitä olette mieltä?


Myös hopeahärkki on kaunis reunuskasvina aurinkoisella paikalla (jos saa esim. valua vähän kivien päältä alaspäin). Tässä posliinirikon kanssa samaan aikaan kukkimassa. 


Pikkusydämet ovat myös helppoja ja kukkivat lähes koko kesän. Ne saa pärjäämään myös aurinkoisemmalla paikalla, mikäli multakerros on vain tarpeeksi paksu ja huolehtii kastelusta kaikista kuivimpina jaksoina. Meillä on lähinnä tavallista kesäpikkusydäntä sekä purppurasydäntä. Valkoista pikkusydäntä olen myös kokeillut, mutta huonommalla menestyksellä, 'Aurora' ei meillä suostunut elämään. 

Mirrinminttu ja ajuruohot pitää myös muistaa mainita, jos haluaa tuoksupuutarhaa luoda. Olen itse laittanut näitä hyötytarhan nurkille, sillä molemmat houkuttelevat pölyttäjiä :) 


Ja lapsiperheessä yksi lemppareista reunuskasvina on kuukausi- ja metsämansikat. Kuukausimansikat tekevät satoa läpi kesän vielä lokakuulle asti, mutta kannattaa metsämansikkaa sekä  esim. parvekemansikkaakin kokeilla kukkapenkissä, jos on herkkusuita talossa. Meillä on mansikoita ripoteltu ympäri tonttia kukkapenkkien yhteydessä sekä toki hyötytarhassa esim. suklaakirsikan alla. Sekä omat että naapureiden lapset osallistuvat ahkerasti sadon keräilyyn :D


Varjoisen paikan reunuskasveista pitää mainita tiarellat. Ah, miten herkkiä kukkijoita. Näitä voisin huolia meille vielä lisääkin, esim. tulevan kesän projektia ajatellen. 


Onhan näitä reunuskasveja vaikka mitä, ja itsekin käytän paljon muitakin reunuskasveja, mutta nämä ovat omasta mielestä niitä kauneimpia kukkijoita. Oliko joukossa sinun lemppareitasi? Vai onko suosikkisi kenties joku aivan muu?